VIRIDIANIN YHDYSKUNTA
​
Jokaisella elävällä olennolla on varjonsa. Niin myös Kanton hallinnon lohikäärmeillä. Näiden varjot tunnetaan nimellä Viridianin Yhdyskunta.
Kautta aikain ovat Viridianinmetsässä elävät ötökkätyypin hirviöt omistaneet koko elämänsä Aureliuksen suvun lohikäärmeiden suojelemiselle ja palvelemiselle. Uhranneet henkensä silmää räpäyttämättä keisarinsa puolesta mikäli ovat nähneet sen tarpeelliseksi. Rakentaneet kokonaisen yhdyskunnan lojaaliudelle, kunnialle ja kurinalaisuudelle. Harjoittaneet kehoaan ja mieltään tullakseen täydellisiksi sotureiksi, kelvoiksi tarjoamaan miekkansa hallitsijansa käyttöön.
Heidän sanotaan olleen hiekanjyvä, joka sai vaa’an kallistumaan lohikäärmeiden voittoon kaksikymmentävuotta sitten käydyssä sodassa. Mutta mikä elämä heitä tuon voiton jälkeen odottikaan?
Hiukan ennen sodan alkua äitinsä paikan Kanton johtajana ottanut Donald Aurelius muutti paljon asioita ympärillään. Poliisin johto vaihtui, korkeat virkamiehet vaihtuivat, hallituksen vanhat jäsenet eläköityivät yllättäen ja tilalle nimettiin uuden keisarin lähipiiriin kuuluvia hirviöitä. Edelleen on olemassa hyvin hiljaa, ympärilleen pälyillen, lausuttuja huhuja, joiden mukaan Donald Aureliuksen tuoma muutos oli yksi merkittävimmistä voimista, jotka sysäsivät Kanton sisällissotaan. Että muutokset, jotka esitettiin tasa-arvon ja vapaan kansan nimissä ulottivat juurensa syvälle korruptioon ja yläluokan etujen ajamiseen.
Kenties näillä huhuilla on sijansa totuudessa, sillä Donald Aureliuksen luomassa, uudessa maailmassa ei ollut enää tilaa Viridianin Yhdyskunnan kaltaisille, korruptoitumattomille sotureille. Sodan jälkeen tuhansia vuosia vaalitut perinteet päätettiin määrätä systemaattisesti hävitettäviksi.
Ensin kiellettiin aseiden kantaminen julkisesti, sitten niiden hallussapito. Aikaisemmin sotureiden saamat verovarat puolitettiin ja Viridianin Yhdyskunnan jäsenet määrättiin työskentelemään esimerkiksi maanviljelijöinä, liikunnan- ja hyvinvoinninohjaajina ja opetustehtävissä. Taistelutaitojen harjoittamisesta ja voimien valvomattomasta käytöstä tuli lainvastaista. Lopulta jopa taisteluita esittävien maalauksien ja haarniskojen esilläpito käskettiin lakkautettaviksi keisarin toimesta. Edes sota-aiheista tarinankerrontaa ei saanut harjoittaa.
Kaikki tämä perusteltiin sillä, ettei tasa-arvoisessa maailmassa ollut enää tarvetta sotilasluokalle. Että nyt, Kanton ollessa täydellinen, saisivat pitkän, raskaan uran tehneet soturit vihdoin nauttia elämästään ja levätä. Olla muistelematta väkivaltaisia kauheuksia.
Viridianin Yhdyskunta painoi päänsä vaitonaisena hallitsijansa tahdon alaisena. Poltti satoja vuosia vanhat maalauksensa, katkoi jousiensa jänteet ja laski kypäränsä takavarikoitavien tavaroiden lavoille.
Mutta auringon laskiessa puunlatvojen taakse sen asukkaat avaavat salaiset kätkönsä talojensa seinissä ja lattioissa nostaen esiin miekkansa, kuiskivat sukupolvien rajojen yli säilyneet laulunsa lapsilleen ja kertoivat kansansa tarinaa eteenpäin.
Donald Aurelius todella toi suuren muutoksen mukanaan noustessaan äitinsä valtaistuimelle. Ensimmäistä kertaa historiassa Kanton lohikäärmeiden varjoissa on nähtävillä säröjä.
